skip to main |
skip to sidebar
vuodenajathan
sekoittuvat toisiinsa,
minäkin sinuun
kevät taitaa jo
tulla, minusta huomaa
sen tai jostain
sohvalla istun
alushoususillani -
haluaisitko?
ääneni kuuluu
tulevaisuuteen, sinne
ja muiden joukkoon
omaa aikaani
tässä kuluttelen ja
muillekin lainaan
kuka minutkin
restauroisi, tähän
aikaan ja paikkaan
vanhentuneena
jäin odottamaan uutta
päivää, elämää
värähtämättä
kummankaan katse, tunnen
ajatuksesi
ripustautuen
ei-mihinkään ja silti
olen ja pysyn
anteeksi annan
itselleni, kadoten
planeetalleni
