skip to main |
skip to sidebar
vuodenajathan
sekoittuvat toisiinsa,
minäkin sinuun
kevät taitaa jo
tulla, minusta huomaa
sen tai jostain
sohvalla istun
alushoususillani -
haluaisitko?
ääneni kuuluu
tulevaisuuteen, sinne
ja muiden joukkoon
omaa aikaani
tässä kuluttelen ja
muillekin lainaan
kuka minutkin
restauroisi, tähän
aikaan ja paikkaan
vanhentuneena
jäin odottamaan uutta
päivää, elämää
värähtämättä
kummankaan katse, tunnen
ajatuksesi
ripustautuen
ei-mihinkään ja silti
olen ja pysyn
anteeksi annan
itselleni, kadoten
planeetalleni
juurtuminen ei
tapahdu yksin maassa,
liikeratoineen
ruisleivälle
voita, elämän ilot
ovat kohdallaan
kerroksellisuus
kaupungin ja ihmisen
luonne, rajoineen
elämän tavat
ovat kaksinaisia,
yksinäisiä
villin elämän
takeena vakaa pohja
johon nojata
saarikosken pään
yli katselen sisään,
sanoja etsin
