skip to main |
skip to sidebar
vanhentuneena
jäin odottamaan uutta
päivää, elämää
värähtämättä
kummankaan katse, tunnen
ajatuksesi
ripustautuen
ei-mihinkään ja silti
olen ja pysyn
anteeksi annan
itselleni, kadoten
planeetalleni
juurtuminen ei
tapahdu yksin maassa,
liikeratoineen
ruisleivälle
voita, elämän ilot
ovat kohdallaan
kerroksellisuus
kaupungin ja ihmisen
luonne, rajoineen
elämän tavat
ovat kaksinaisia,
yksinäisiä
villin elämän
takeena vakaa pohja
johon nojata
saarikosken pään
yli katselen sisään,
sanoja etsin
